<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Koska sienestyskaverini sai ärhäkän oksennustaudin, sienireissusta ei eilen tullut mitään. Tympiintyneenä eksyin tekemään ostoskierroksen Prismassa, siellä kun olivat jotkin halvennuspäivät. Mukaan tarttunut vyö tosin oli täyshintainen, eikä Eoin Colferin Siipimiehestäkään saanut kuin muutaman euron alennuksen. Toinen oli tarpeellinen, toinen pakkomielle, on varmaan selvää kumpi on kumpi.

Kotona katselin jääkaappiin, totesin, ettei siideri huuda minulle laisinkaan. Tein tofukookoskastikkeen, kurpitsansiemenöljy toi tofupaloihin pähkinäisen maun (enemmänkin olisi voinut olla), mutta vaikeutti paistamista. Kurpitsaöljyn palamispiste on alhaisempi kuin rypsiöljyn, paistokseni räiski kuumaa rasvaa ympärilleen. Sitten onneton vielä sain jätettyä riisin raa´aksi. Ihan vähän, mutta silti. En ymmärrä, mitä tapahtui. Pitää olla seuraavalla kerralla tarkempi kellonajan ja kannen kanssa.

Olen pikkuhiljaa pääsemässä kiinni lukemiseen. Uskallan uppoutua kirjan maailmaan. Joka kerta kun törmään hyvään kirjaan, ryhdyn vain jo etukäteen harmittelemaan sen loppumista. Osa minusta tahtoisi sisään jäädäkseen. Ei tämä elämä nyt niin hieno paikka ole, etteikö täältä johonkin parempaankin joutaisi. Sekin pelottaa, että toimialaani tulee vaikuttamaan USA:n taloustilanne, amerikkalainen emomme saattaa vaikka antaa irtisanomisohjeita, jotka koskevat minuakin. Lasken montako kuukautta tarvitsisin, että kerkeän saada itseni edes suurinpiirtein pinnalle. Nimittäin nyt jos jäisin työttömäksi, menisivät luottotiedot. Minulla ei olisi minkään valtakunnan mahdollisuutta maksaa velkojani.

Voihan se olla, että työttömyyttäkin vielä pääsee kokeilemaan. Hengen harrastuksille se tekisi hyvää. Sitten viimeistään minulla olisi aikaa. Näen sen kieltämättä mahdollisuutena, mutta, helkkari, ei aivan vielä. Jos vaikka saisin puolisen vuotta olla vielä töissä, saattaisin selvitä. Sen lisäksi minun on tiivistettävä toisen työpaikan etsintöjä. Mikään ala ei ole turvassa lopullisesti, mutta kun pääsisi edes johonkin suomalaiseen firmaan töihin, niin voisi ylläpitää kuvitelmaa, että vain suomalainen ja eurooppalainen talouskehitys vaikuttavat. Sitä paitsi olen kurkkuani myöten täynnä amerikkalaista työmentaliteettia. Enkä nyt jaksa edes aloittaa.