<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Siihen asti syksy on ihan ookoo, kun valoa riittää aamuisin. Sitten tulee ahdistus, kun joutuu rämpimään pimeässä töihin. Tänä aamuna se alkoi. Aurinko nousee vasta joskus Malminkartanon kohdalla. Tätä kestää taas jonnekin maaliskuuhun saakka. Pimeä vuodenaika. Ihan vähän ahdistaa, joulun aikaan ahdistaa vielä enemmän, sitten on jo kolmen aikaan pimeätä.

 

Eilinen metsäkeikkakaan ei tuottanut varsinaisesti toivottua tulosta. Pitäisi mennä kauemmas, jos tahtoo suppilovahveroita. Niitä ei näissä aivan Helsingin lähimetsissä ole. Muutkin sienet alkavat alueelta loppua. Nyt löytyi vain ruokasienet ja muutama suolasieni. Mutta toisaalta metsässä liikkuminen itsessään on niin palkitsevaa, että mietimme sieniseuramme toiminta-ajatuksen laajentamista talvisiin metsäkävelyihin. Siellä kun nyt vain on niin kaunista, ihanaa ja hyvä tuoksu.

 

Pitäisi olla joku ystävä, jolla on auto. Sen lisäksi se kaveri saisi vielä tykätä sellaisista parin kolmen tunnin kävelyreissuista metsässä. Ja saisi tykätä vielä meistäkin. Ei taida aivan lähipiirissä sellaista olla. Luonnonvoimalla on auto, mutta kun hän tekee töitä ja nukkuu päivisin. Sitä paitsi ehkä kuitenkin on parempi, etten seurustele hänen kanssaan kovin taajaan. Ettei vain herää vääriä mielikuvia.