<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Itävallassa on maakunta nimeltä Styyria, rajanaapureina Unkari ja Slovakia. Siellä jossain pienessä kyläsessä lähellä alueen pääkaupunkia Grazia asustelee salainen agenttini. Tuttavuutta on kestänyt niin pitkään, että agenttini on kerennyt käymään Suomessa useampaan otteeseen, itse en vielä kertaakaan ole päässyt Itävaltaan.

 

Salainen Suomea (suomalaisia ja suomalaista heviä, outo ötökkä) suunnattomasti rakastava agentti tuo mukanaan paikallisia herkkuja, Schilcher ja kurpitsansiemenöljy ovat tulleet tutuiksi. Rutikuiva rosee ei nyt aivan punaviineihin rakastuneelle ihmiselle mitään suurensuurta herkkua ole, mutta kurpisansiemenöljy taas on. Pähkinäinen, tummaa vihreätä öljyä täynnä oleva pullo on kuin taivaan lahja suomalaiseen ruokavalioon. Maukasta ja silmittömän terveellistä.

 

Sain parisen viikkoa sitten kuhmuisen, mutta ehjän lähetyksen. Postikaan ei saa rikottua puolen litran kanisteria Hamlitschin kurpitsansiemenöljyä. Salaatteihinhan öljy sopii kuin nenä päähän, mausteeksi mihin tahansa. Tänään tein tieteen nimissä uuden testin, kokeilen mitä tapahtuu tofulle, kun se marinoidaan kurpitsansiemenöljyn, rypsiöljyn ja mausteiden sekoituksessa. Tuloksia tarjolla myöhemmin viikonloppuna. Nyt menen takaisin keittiöön dippaamaan leipää öljyyn. Tuoksu on huumaava, maku mahtava. Suosittelen, jos siellä päin vierailette (saa sitä Suomestakin, mutta aivan käsittämättömään sikahintaan).