<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olihan se olo. Onneksi se on nyt ohi. Mitä tietysti maksa vinkuu pienesti ja väsyttää, kun ei saanut nukuttua viime yönä. Kissakin päätti kiduttaa minua, kolmen aikaan yöllä aloitettiin maukuna, ja kun tunkesin tulpat korviin vessareissulla, kävi herra rappaamassa minua jopa käsivarteen. Onneksi ei lujaa, ei tullut edes jälkeä, mutta säikähdin.

 

Tänään yö voittaa päivän. Jumalatar laskeutui eilen Manalaan, oli noitien kiitospäivä. Mineen kyllä paljon kiitellyt kuin itseäni, otin bakkanaalin sen verran vakavissani lauantaina. En päässyt edes sieneen, suppilovahverot ovat kuulema nousseet. Onneksi viime viikolla puhuin suppilovahverotarpeestani töissä, yksi kollegani toi minulle pussillisen herkkuja tänä aamuna. Ihania! Isoja! Herkullisia! Tahdon metsään!

 

Toinenkin merkittävä päivä tänään on, autoton päivä nimittäin. Ainakaan Kehällä se ei näkynyt. Aivan samalla tavalla siellä pöristeltiin, kukin omassa eriössään. Ja minä bussissa. Ihan jos aikuisten oikeasti ajatellaan, en tahdo ikinä omaa autoa, ellei minulla ole varaa kuljettajaan samalla. Tahdon ajatella omiani edes aamulla, antaa aivojen heräillä omaan tahtiinsa. Etenkin tänä aamuna se vei aikaa.

 

Kolmas jännittävä asia tapahtui Naamakirjassa. Taisin jossain vaiheessa kohkata Battle of the Bands pelistä. Pääsin tänä aamuna suomalaisten 40 parhaan joukkoon. Varsinaiseen kärkeen on kyllä vielä matkaa, sijoitukseni on lähempänä 1300:ea kuin 1200:ta. Olen hurahtanut ihmeellisiin asioihin uusiosinkkuuteni aikana, niin kuin nyt esimerkiki peleihin.