<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Eilen lueskelin jotain vanhoja merkintöjäni ja revin tukkaa päästäni. Toistoa, samoja sanavalintoja, samoja typeriä sananlaskumuunnoksia merkintä toisensa perään. Aarrrgghhh! Ahdistaa. Kun aikaa on erittäin rajallisesti, tekstiään ei kerkeä tarkistamaan eikä muuttamaan.
Pahimpia virheitäni olen silloin tällöin korjannut, mutta sitten taas iskee tympeys. Miksi virheet pitäisi korjata? Ei tämä mitään kaunokirjallista eikä tietokirjatekstiä ole. Tämähän on raakile, pohja sille jollekin joskus kenties syntyvälle. Tämähän on henkilökohtainen päiväkirja, minun totuuteni. Mutta kun tätä totuutta lukevat muutkin, ystävät, tuttavat ja kylänmiehet. Tämän perusteella minustani ja älynlahjoistani vedetään johtopäätöksiä, muodostetaan mielikuva, se ensimmäinen.
Eikä näissä aiheissakaan ole hurraamista. Tänäänkin olen jo miettinyt kirjoittavani suppilovahveroiden parhaudesta ja kuivaamisesta (done), aamuyrmeistä ihmisistä (done, and been there), kirkkaasta ja kuulaasta aamusta (how many times? Vai vieläkö pitäisi ihan vain Zimonia kiusatakseen? :-p), kissan vaikutuksesta yöuniin (ajattelin verrata kissaa Luonnonvoimaan kissan hyväksi, siitä pääsee parin kkn päästä eroon...), silittämisen vaikeudesta ilman silityslautaa (siitäkin olen tainnut jo vänistä).
Lopputulema: vähennä kirjoittamista, tarkista virheesi, mieti mitä kirjoitat, kirjoita vain, kun kerkeät muotoilla tekstin kunnolla. Voisin kyllä harkita vaikenemistakin ja ryhtyä vaikka tälläkin energialla oikeasti tekemään sitä kirjaa, seuraavaa suurta suomalaista romaania. Heh. Vai pitäisikö odottaa pääsenkö kirjoittamaan sinne toivemaahani, subtrooppisen ilmaston vallitsemaan paikkaan, omaan pikku riippumattooni, hyttysverkon alle, öljylampun loisteeseen? Tämä nyt vähän on sisäpiirivitsi, mutta sanotaanko, että eräs ystäväni on miljoonadiilin saatuaan luvannut kustantaa minulle miellyttävät elinolot. Ehkä nyt en kuitenkaan elämääni kokonaan sinne saakka tahtoisi siirtää, mutta voisin minä pari viikkoa lillua jossain riippumatossa. Pidän siis peukkuja ja odottelen hyviä uutisia.
