<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ei, blogistani ei tule kissablogia. En usko, että Winstonin vierailun jälkeen tahdon "omia" kissoja. Olen liian itsekäs, tahdon nukkua yöni rauhassa. Valitettavasti ainakin nyt säpsähtelen nimittäin jokaiseen ääneen ja rapsahdukseen, jonka vieraani saa aikaan yöllä. Pitää varmaan tunkea tulpat korviin, sitten vain ongelmana on heräkellon äänen kuuleminen. Mutta parisen kuukautta herra kuuluu elämääni, ja elämästähän minä kirjoitan. Omastani.

 

Meillä on ollut jonkun verran mielipiteiden vaihtoa kukkasten tehtävästä tässä maailmassa. Onneksi elukka taitaa itse ymmärtää myrkyllisten kasvien päälle. Vain rönsyliljat ja jukka-poika kiinnostavat. Minä taas olen kiinnostunut säilyttämään ne kokonaisina. Pitänee pyytää Villiltä ja Marilta niitä ohran siemeniä.

 

Olo on krapulainen, vaikken taaskaan mitään ottanut. Yöllä heräsin niistämään useampaan otteeseen. Josko tämä hivutustauti nyt vihdoin olisi muuttumassa kunnon räkätaudiksi. Toivottavasti, niin pääsisin siitä eroon. Ulkona on tosin niin komea ilma, että minun on pakko päästä metsään. Vaikka sitten julkisilla, jos ei muuten. Ilma on nimittäin kylmenemässä, eivätkä tatit kestä pakkasta. Tahdon niitä lisää. Samoin voisin ryhtyä tutkailemaan suppilovahveroita.

 

Eilen tekaisin kalkkunajugurttipannaria, aion ottaa sitä evääksi metsään, tänään väännän lihapullia. Huomenna nimittäin önnit taas kuolevat brunssin merkeissä (lue: pelaamme roolipeliä ja mussutamme itsemme kipeiksi, molemmat erinomaisia harrastuksia), ja minun kontolleni oli annettu lihapullat. Kaasuhellalla on ihana paistaa jauheliharuokia, niihin tulee niin upea maku ja täyteläinen väri.