<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kun ihminen herää tiettyyn aikaan, pukee, pesee hampaat ja lähtee töihin tietyllä kellonlyömällä, mojottaa julkisissa kulkuvälineissä tiettyä reittiä ja aikataulutusta noudattaen, saapuu töihin suurin piirtein saman aikataulun mukaan joka arkipäivä, ja sitten herää töissä blogipäivityksen ja kahvikupillisen voimin, on äkillinen ja agressiivinen muutos pahasta. Terveisiä vaan VR:lle, että minun päiväni on nyt sitten ihan katollaan.

 

Kokeilkaas piruuttanne miten pääsette Pohjois-Haagan asemalta Vantaankoskelle. Voin kertoa, että aika huonosti. HKL:n aikatauluneuvontakaan ei osannut sanoa mitään, ehdotti matkustamista Ruskeasuon risteykseen saakka! itse piti päätellä tämäkin asia. Ensin 54:llä Hämeenlinnantien varteen, siellä kävelyä ramppien ali Venälaisen koulun pysäkille ja sitten 453:lla Martinlaaksoon ja taas kävelyä. Ei muuten kiinnostanut. Onneksi satuin törmäämään yhteen työkaveriin ja kolmas tuntematon napattiin vielä taksiasemalta samaan kyytiin. VR on mulle kympin auki.

 

Yllättäen puolen tunnin aikatauluheitto on sotkenut koko aamupäivän ohjelmani. Sen lisäksi olen vielä juoksennellut palaverista toiseen pää kolmantena jalkana. Nytkin pitäisi taas olla menossa. Jotta se siitä, tästä kirjoituksesta. Toivottavasti teillä menee tänään paremmin. Toistossa on turvaa, rutiinit ovat hyvästä, terveisin nimimerkki ”Ei järkytyksia aamuisin, kiitos.”