<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hän liikkui hiljaa rappukäytävässä. Korkean talon porrastila humisi kuin tuulitunneli. Suurin osa asukkaista oli töissä, mutta joidenkin ovien takaa kuului elämisen ääniä. Tuota ei kannattaisi kokeilla, ovessa oli suurikokoisen koiran tarrakuva ”Täällä vartioin minä!”. Toisen oven takaa taas kuului musiikkia, tupakansavu tulvi rappuun, eilinen ilta jatkui aamuun. Tuolta taas kuului lasten itku, taisivat olla jostain kauempaa, nimestä päätellen.

 

Mutta tuossa se oli, hiljainen ovi, sopivasti toisessa kerroksessa, karkuunkin pääsi nopeasti, mutta kuitenkin oli suojassa, jos joku sattui saapumaan taloon. Hetken odotus, hän soitti ovikelloa, odotti toisen hetken, mitään ei kuulunut. Ovikellokaan ei tosin soinut.

 

Hermostuneena hän kumartui oven eteen polvilleen, kaivoi esiin pitkän siiman, jonka päässä oli prikka. Hän avasi postilaatikon ja oli säikähtää kuoliaaksi, kun oven takaa kuului vieno ”Nauuuhhh!” Kissa, siellä oli kissa sisällä. Hän hymyily, yhdestä kissasta nyt ei juuri mitään haittaa olisi, suloisia ja arkoja olentojahan ne olivat. Postilaatikko auki ja siimaa sisään. Hän kuuli, kun kissa tepasteli oven takana, pomppi sitä vasten. Arveltuaan, ettei se ensimmäinen kerta ollut, jatkoi varas lenkin ujuttamista, naapurit olivat taatusti jo tottuneet kovaääniseen karvaläjään.

 

Postilaatikon raosta humahti lämmintä ilmaa, kissa oli saanut välioven auki. Varas vilkaisi sisälle, punainen, oranssit silmät, aika suuri, mutta vaarattoman näköinen. Sitä paitsi siima oli jo melkein lukon ympärillä. Vielä yksi yritys...

 

- AAAARRRRHHHHHGGGGGGGHHH! Perkeleen elukka!

 

Varas vetäisi reitetyn kätensä postilaatikosta, samalla raapien itse kättään lisää luukun teräviin reunoihin. Sormet olivat kuin siivilät, murtautumisväline oli tipahtanut hänen käsistään sisälle. Jumalauta, mikä tappajakissa, pitikö tässä lähteä hakemaan jäykkäkouristusrokotusta. Varkaan sormista tihkui verta, haavat olivat pieniä, syviä ja kipeitä.

 

***

 

Minä vain pohdin mitä tapahtuisi sille murtovarkaalle nyt, kun Winston on talossa. Nimittäin tänä aamuna vältin täpärästi suuremman vahingon. Kissa vaaniutui ympäriinsä kun puin vaatteita päälleni, teki valehyökkäyksiä ja spurtteja. Kun ryhdyin nostamaan laukkua lattialta, kättäni kohti syöksyi punainen paksu salama. Kissa yritti päästä käteen kiinni. Onneksi sain laukun väliin, vain toiseen kämmenselkään ilmestyi kaksi pistettä. Nekin ovat riittävän kipeät. Se eläin on vaarallinen, kun sille päälle sattuu.

 

Tervetuloa vaan nistit ja muut pörhöt kokeilemaan pärjäättekö seitsenkiloiselle punaiselle paholaiselle!