maanantai, 13. lokakuu 2008

Muutto käynnissä

Tervetuloa vierailulle uuteen osoitteeseeni bloggerin puolelle. Jätän vanhan blogin tänne ainakin toistaiseksi. Katsotaan nyt jos tulee vielä takaisin kaipuu. Ja sen pituinen se Vuodatus.

Kannattaa muuten kirjautua Blogilistalla lukijaksi, niin pysyy näppärästi hollilla lukemissaan blogeissa. Huomasin vain vakoiluvälineeni kautta, että kumman monet edelleen saapuvat tämän osoitteen kautta. Ei tarvitse mennä mutkille, kun pääsee suoraankin. ;-D

Edit 9.1.2009 Linkit poistettu yksityisyyssyistä. Mikäli tahdot jatkaa lukemista, ota yhteys sähköpostilla, annan tarvittaessa uuden osoitteen.

sunnuntai, 12. lokakuu 2008

Blogimuuttolintu

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilinen taas osoitti, ettei Vuodatuksella ole hyvä olla. Blogiin ei päässyt kuuteen tuntiin, eikä katkoksesta ilmoitettu etukäteen. Eikä sen puoleen ollut tiedotusta jälkeen päinkään, mitä tapahtui. Oliko lauantain seisokki se kapasiteetin nosto? Vai mikä se oli? Kaatuko koko Vuodatus?

 

Minulla on jo toinen blogi perustettuna. Mietin, mitä teen tälle vanhalle. Jätänkö paikalleen arkeologisia kaivauksia varten vai aloitanko puhtaalta pöydältä, tuhoan blogin sen jälkeen, kun olen siirtynyt toiseen? Toisaalta lähteminen on vaikeata, olen jo tottunut, jopa jossain määrin kiintynyt, Vuodatukseen. Yksityisyys ja suomalaisuus vetosivat, nythän Alma Media omistaa tämänkin. Mitä siitäkin seuranne? Ryöstöviljelyä? Ja boikotoidakin Almaa pitäisi.

 

Tekstit ovat tallessa, mutta kommentit eivät. Ja kommentit kuitenkin ovat aika oleellisia, bloggaamisen suola ja muut mausteet. Niistä näkee, miten lukijakunta on vaihtunut, jotkut ovat kadonneet, uusia tullut lisää. Kommentit ovat mielenkiintoisia, onhan se hienoa lukea reaktioita, joita oma teksti saa ihmisissa aikaiseksi. Pitäisi itsekin kommentoida enemmän, vaan kun yleensä ei heti kerkeä sitä tekemään, niin sitten se vain jää.

 

En minä nyt aivan heti lähde. Pyörittelen kuitenkin ongelmaa puolelta ja toiselta. Perehdyn uuden blogini toimintaan, ennen kuin telakoin vanhan. Enkä lähde salaa, kerron uuden osoitteen, ennen kuin sammutan valot ja panen oven säppiin.

lauantai, 11. lokakuu 2008

Ei saa jäädä tuleen makaamaan - revisited

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Koska eilisilta oli kiva ja mukava – ykkösluokan seuraa, onnistunutta apetta (jälkiruokana marjapiirakkaa, kyllä toisten kelpaa kun niillä on SÄHKÖuuni, pieni katkerrus), riittävästi juomaa, hyvät jutut, nukkuva kaksi½vuotias (helppo tyyppi! Eikä edes ymmärtänyt pelätä minua!!!) – niin nyt sitten elimistöni päätti, että kärsimys kaunistaa vanhaa raihnaista ruumistani.

 

Unet jäivät alle viiteen tuntiin. Ei varmaan enempää siitä aiheesta tarvitse jatkaa. Mutta olen ainakin käyttänyt ajan hyödyksi, ensimmäinen pyykkikoneellinen huristelee itseään puhtaaksi naapuritalomme kattopesulassa (pitäisi muuten muistaa ottaa kamera mukaan, kun menen vaihtamaan pyykkejä, aika komeat maisemat, Helsingissä on ruska). Sen lisäksi olen jo leikkinyt vaarallisen Winston-katin kanssa kissanmetsästystä, putsannut herran kakkeliastian, jynssänyt vessan lattian, laittanut tofun marinadiin (juu juu, pesin kädet kunnolla ennen sitä!) ja lukenut yhden blogin.

 

Pyykkivuoron jälkeen on pakko käydä Prisma-kaupassa. Olen kantanut tänne parisen kuukautta erinäisiä siideri- ja viinipulloja palauttamatta yhtään välillä. Olen juonut kaksi muovipussillista. On siinä onneksi limppari- ja vissypullojakin, ettei tässä aivan alkoholistiksi leimaudu. Muistan yhden ystäväni kertomuksen äidistään, joka yritti tunkea omatkin saunakaljahylsynsä vävykokelaan kassiin, ei itse ilennyt palauttaa niitä kyläkauppaan. Minua ei onneksi huoleta, minä kerta juon, niin sitten huolehdin poiskin. Minä vaan juon ja pissaan, toisten ei tarvitse selittää, lainatakseni yhtä mainosfraasia.

 

Tytärpuolen kanssa haastelin pikaisesti. Hänkin saattaa poiketa. Syytä olisi, raahasin eilisestä kyläpaikastani kolmet kengät, kaksi paitaa ja yhdet farkut, jotka hyvin todennäköisesti sopivat hänelle. Hakekoon pois tai annan naapurille. Räyh. Ja toivottavasti isänsä hakee tuon prkleen pöydän pois, ennen kuin alan käyttäytyä sen kanssa kuin naapurit viime yönä vieraitaan kohtaan, viskaan sen pihalle. Ja samanlaisen ruminan kanssa.

perjantai, 10. lokakuu 2008

Vaalipuheenvuoro

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minulle selvisi eilen töistä tullessani, ketä en ainakaan äänestä kunnallisvaaleissa. Yhden ehdokasraasun kannattajat ja vaalityöntekijät nimittäin ovat sokeita. Kun ovessani lukee ”Ei mainoksia”, se tarkoittaa ei myös vaalimainoksille niin pitkään, kun ne eivät ole henkilökohtaisesti nimellä minulle tarkoitettuja. Ei tuntunut olevan. Kamppailin pitkään kerronko täällä sen typeriä vaaliavustajia omaavan ehdokkaan nimenkin, mutta jos nyt kuitenkin jättäisin karhunpalveluksen tekemättä.

 

Onneksi ehdokas ei ollut siitä puolueesta, jota tavallisesti olen äänestänyt eikä myöskään edustanut sitä puoluetta, jonka ehdokasta minun useamman vaalikoneen perusteella pitäisi äänestää. Kyseinen ehdokas onkin yllättäen mies. Minulla kun on ollut tapana äänestää naista. Nyt vain ei tuntunut naisia samanlaiset asiat kiinnostavan aivan siinä määrin kuin minua. Johtuneko siitä, etten ole perheellinen nainen itse. Ei paljon kiinnosta lastenhoitoasiat. Enemmän minua alkaa kiinnostaa terveydenhuollon järjestäminen niin, että itsekin sitä saisin jossain vaiheessa. (Lausumattomaan kysymykseenne: Ei, en äänestä myöskään senioripuoluetta.)

 

Illalla menen taas kylään. Minusta on tulossa melkoinen kyläluuta. Mutta en edelleenkään näköjään uskaltaudu sellaisiin tilanteisiin, joissa olisi mahdollista tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia. Se kyllä saisi jossain vaiheessa muuttua, että pääsisi edes kuivaharjoittelemaan.

torstai, 9. lokakuu 2008

Blondin elämä sekaisin

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kun ihminen herää tiettyyn aikaan, pukee, pesee hampaat ja lähtee töihin tietyllä kellonlyömällä, mojottaa julkisissa kulkuvälineissä tiettyä reittiä ja aikataulutusta noudattaen, saapuu töihin suurin piirtein saman aikataulun mukaan joka arkipäivä, ja sitten herää töissä blogipäivityksen ja kahvikupillisen voimin, on äkillinen ja agressiivinen muutos pahasta. Terveisiä vaan VR:lle, että minun päiväni on nyt sitten ihan katollaan.

 

Kokeilkaas piruuttanne miten pääsette Pohjois-Haagan asemalta Vantaankoskelle. Voin kertoa, että aika huonosti. HKL:n aikatauluneuvontakaan ei osannut sanoa mitään, ehdotti matkustamista Ruskeasuon risteykseen saakka! itse piti päätellä tämäkin asia. Ensin 54:llä Hämeenlinnantien varteen, siellä kävelyä ramppien ali Venälaisen koulun pysäkille ja sitten 453:lla Martinlaaksoon ja taas kävelyä. Ei muuten kiinnostanut. Onneksi satuin törmäämään yhteen työkaveriin ja kolmas tuntematon napattiin vielä taksiasemalta samaan kyytiin. VR on mulle kympin auki.

 

Yllättäen puolen tunnin aikatauluheitto on sotkenut koko aamupäivän ohjelmani. Sen lisäksi olen vielä juoksennellut palaverista toiseen pää kolmantena jalkana. Nytkin pitäisi taas olla menossa. Jotta se siitä, tästä kirjoituksesta. Toivottavasti teillä menee tänään paremmin. Toistossa on turvaa, rutiinit ovat hyvästä, terveisin nimimerkki ”Ei järkytyksia aamuisin, kiitos.”