En jaksa olla selvin päin, mutta ei paljon päihtyminenkään kiinnosta. En tahtoisi lähteä toisten nurkkiin, siellä vain tulisi kylvettyä itsesäälissä. Tavarat kyllä pakkasin jo valmiiksi, jos jotain hurjempaa actionia vielä ilmenee.Nyt luen, syön, surffaan ja yritän ajatella sinisiä ajatuksia. Nukkuminen auttaa myös. Yritän valvoa eri aikaan kuin meillä asuva mies. Yskin edelleen keuhkojani pihalle, pientä lämpöä pitelee.
Tämä on kuin kaivaisi verta nenästään; kertoa asiasta täällä. Jonnekin se vain on saatava mieleltään tiputettua, vaikka sitten näinkin kollektiivisesti. Kunpa kukaan ei aloittaisi virttä "jätä se mies". Kyllä minä tiedän sen paremmin kuin kukaan muu. Yritän kuitenkin pitää joulurauhan. (Enkä suoraan sanottuna tahtoisi luopua tästä asunnosta.) Lausutaan kuitenkin vaikka Eino Leinoa.
Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.
En tahtois ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.
Minun mieleni on niin korkea
kuin taivahan tähtivyöhyt,
sen alle mahtuvi maailma
ja yhdessä päivä ja yöhyt.
Oi, äitini armas, kun eläisit,
nyt itkisin helmassasi!
Sinä anteheks antaen
pyyhkisisit pois kyynelet poskiltani.
Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä ja veljesvainoa miksi,
kun luonut Luojamme lempeä maan kaiken niin kaunihiksi?
Miks ihmiset astutte allapäin,
vaikk' korkea taivas on yllä?
Ylös silmänne luokaa, ystäväin,
niin mielenne yhtyy kyllä!
En tahtois ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.
Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.
