<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viime yönä seikkailin jääkiekkokypäräisten miesten kanssa, joilla oli hirviöiden kasvot. Voi tuota alitajuntaa... Olisiko syynä ollut melkoisen myöhäiseen ajankohtaan jäänyt lammasparan nauttiminen? Lihalla on ollut tapana ryöpsäyttää uneni valloilleen. Nyt sitä vielä höystivät miehen intensiivinen jääkiekon seuraaminen ja joka paikassa vilkkuvat hirviökasvot.

 

Kiitos, päkäpää oli hyvää, mureaa eikä yhtään lammaskalsareiden makuista, niin kuin molemmat vähän jänskätimme. Jäi sitä vielä tänäänkin nautittavaksi. Ehkä vielä huomisellekin. Ehkä laitan siitä osan pakkaseen.