Pitää kehua, kun kerrankin löysi mieleisensä.

En ole ikinä ollut kova tätsy syömään ruisleipää, vaikka se sitten olisi miten terveellistä tahansa. Pulmosoa vaan tälle rouvalle, etenkin aamuisin. Mutta nyt se on löytynyt; aivan erinomainen ruisreikäleipä, jota ei vielä ole leivottu hiivalla, vaan juureen. Hinta on kokoon nähden vähän reilu, mutta hyvästä voi maksaa himppasen ylimääräistä. Makuasioista kun kannattaa maksaa, etenkin kun kyseessä on maidoton, laktoositon ja munaton leipä. Hehehe, munaton...

Mitenhän munatonta touhua on luvassa firman kesäjuhlassa Vantaanjoen varressa? Vai munaako rouva jokapaikan höylä? Muutaman pirkistävän juoman ajattelin kuitenkin nauttia, syödä tarjotut eväät ja pitää mahdollisuuksieni mukaan turpani kiinni. Etenkään en aio tulla niin humalaan, että kertoisin mitään kotitapahtumista. Minä vain näyttelen sosiaalista, en minä oikeasti sellainen ole.

EDIT 08:08 Välttääkseni suuremmat spekulaatiot, joita Uutislehti 100:n pikku-uutinen Pohjois-Helsingistä saattaisi herättää, totean, että meillä ei ole perunanuijaa ja meillä asuva on ihan yhtenä palana. Valitettavasti lehdestä ei ole saatavilla nettiversiota.

Kuitenkin jutun ideana oli, että keski-ikäinen nainen oli pahoinpidellyt nukkuvan puolisonsa teräaseella ja perunanuijalla. Meillä asuva oli töissä viime yön. Minä nukuin.