<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Toimisto on tyhjä. Täällä olen vain minä. Outoa. Rästihommat alkavat olla tehty, voi ryhtyä keskittymään tuleviin taistoihin. Niitä riittää. Esihenkilö on kadonnut, ja amerikkalaisten ihmeelliset it-kuviot estävät näkymän hänen kalenteriinsa. Kaikkea jännää tässä loman aikana on sattunutkin.

 

Ja iltasella on pakko mennä hikoilemaan sovituskoppiin. Kevättakki hajosi. Se lahosi päälleni.

 

Eilen kävimme äänestämässä. Ruuan jälkeen nukahdin sohvalle tunniksi, heräsin katsomaan erittäin kehittävää Huippumalli haussa ohjelmaa (ihanaa kun pikkuakat tappelevat joutavista asioista). Menin sänkyyn, luin James Ellroyta. Ahdistava kirja. Unessani orava oli niin kesy, että se tuli istuskelemaan kädelleni, sen jälkeen ilveksen ja kissan risteytys alkoi jahdata sitä, ahdistuin niin, että heräsin huutooni. Kolmannen kerran heräsin tänä aamuna herätyskellon soittoon. Tätäkö kutsutaan hyväksi yöuneksi?