<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

- Tiesitkös, Saara, että isäsi oli kova jätkä juomaan? kysyi vanhempi mies ravintolassa, tunnisti minut siitä pikkutytöstä, jonka oli nähnyt meillä käydessään.

Olivat tainneet rymytä meille isäni kanssa tuhannen tuiskeessa ravintoloiden sulkeutumisen jälkeen. Sulassa sovussa, mutta kättä vääntäen oli tyhjennetty viimeinen pullo. Äiti oli herätetty tekemään puolukkamehua ja me lapset heräsimme kovaääniseen terhennykseen. Keittiö oli ollut savusta sinisenä. Luikimme nopeasti takaisin lastenhuoneeseen.

- Miikäs äijästä niin kovan juomarin teki?

- Mentiin naapurin miehen taksilla naapurikaupunkiin viinakauppaan. Sen poika oli kuskina. Aikaa ei ollut enää kuin puolisen tuntia. Isäsi kiritti poikaa, lupasi sille kakssataa, jos keretään ennen kuutta kaupunkiin. Lupasi maksaa sakotkin.

Minua hirvitti. Samoihin aikoihin kuljimme koko kakarakatras risoissa vaatteissa, eikä äidillä ollut kunnollista talvitakkia.

Mies jatkoi. - Sitten kun tultiin takaisin, meillä oli neljä pulloa jallua. Isäs veti ensimmäisen heti viiteentoista minuuttiin paluumatkalla, sitten vielä tyhjennettiin kavereiden kanssa kaksi, ennen kuin baariin lähdettiin. Kun jouduttiin ulos ennen pilkkua, se rikkoi vielä ravintolan panssarilasin. Oli se kova mies, mies päivitteli. – Et taida sinäkään lasiin sylkeä, mies katsoi kun kumosin jägermeisterin ja käännyin lähteäkseni pöytään ison siiderituopin kanssa.