<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tämä on aika kamala juttu. Minulla sattuu silmään. Oikeastaan silmään ei satu, vaan silmähermoja kiusaavat polyypit, joita piileskelee poskionteloissani. Siellä ne kasvavat ja voivat hyvin. Välillä sitten joku sattuu kasvamaan siten, että se painaa silmähermoa, koko poski ja silmän taus tykyttävät. Syön paljon hyvää ja ravitsevaa ibuprofeenia.

Tunnustus, en uskalla enää ikinä valittaa polyypeistä enkä kivuista kenellekään lääkärille (ja se tuntemani, joka tätä lukee, on nyt ihan hiljaa!). Nimittäin silloin kun nämä kivat lerpakkeet nenässäni huomattiin, lääkäri kertoi kuinka ne otetaan pois, jos alkavat vaivata. Ei muuten oteta, minulta ei nenän kautta hirttäen revitä mitään, ellei minua ole nukutettu. Piste. Pidän lonkeroni ja puudutan itseäni muilla tavoin. Paitsi työaikana ei voi. Mutta odotas, kun ilta saa! Juotan lonkeroni humalaan. Hah.

Uuniuutiset: eilinen soittoni Gasumille paljasti, ettei syy ollutkaan heissä, vaan niissä saatanan lotkoissa, joita huoltomiehiksi kutsutaan. Anteeksi nyt vaan huoltomiehet, mutta jos taloyhtiöön ollaan tuomassa KAHTEEN asuntoon uutta uunia, ja asentajalle vastataan, ettei kukaan juuri nyt kerkeä avaamaan ovia, niin minulta menee usko, hermot ja kärsivällisyys. Lähetin palautetta. Se ei ollut positiivista.

Uusi asennusaika on sovittu maanantaille. Mikäli uuni ei ole ilmestynyt, seuraavalla kerralla ovea avaamassa olen minä itse ja huoltofirmalle lähtee rapsakka lasku menetetystä työajasta, kivusta ja särystä. On se kumma, kaikkiko tässä maailmassa pitää hoitaa itse! Mutta Gasum ei ollutkaan tarinan pahis, se onkin RTK-palvelu. Haluatteko kuulla heidän mottonsa? ”Me hoidamme.” Mietin vaan, että mitä siellä hoidellaan ja missä.