<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ryhdyin kirjoittamaan CV:täni sekä suomeksi että englanniksi. Vanha vajaan kymmenen vuoden takaa ei enä pidä paikkaansa. Siviilisäätykin on jo muuttunut kahdesti. ”Eronnut” on ruma sana. Pitääkö sellaista mainita vai saako sanoa naimaton?

Esihenkilö matkustaa kieli vyön alla, kärsii stressistä ja purkaa sen alaisiinsa kiukuttelemalla täysin joutavista asioista. Minulla valitettavasti alkaa kaiken lojaalisuuteni keskelläkin tulla mitta täyteen. En tiedä auttaisiko enää edes palkankorotus kovettamaan herkkää sydämeni hipiää. Jostain pitää muutos aloittaa tässäkin ihmissuhteessa.

Eilen kävin yhteistyökumppanin puurojuhlassa ja sain mantelin. Puuro(kin) oli hyvää. Lämmitti, että mantelinlöytäjät saivat majoituslahjakortin yhteen Helsingin ihanimmista hotelleista, Torniin. Jippii! Siinäpä köyhähkölle sopivaa talvilomatouhua, lomailua Helsingissä.

Puurojuhlasta menin kuluttajatutkimukseen. Hitsin hitsi, kun tuotteesta ei saa mitään puhua. Se oli erittäin mielenkiintoinen ja ruuanlaittajan sielua hivelevä, siinä oli fengshuita ja kauneutta. Tulee kuulema markkinoille joskus huhtikuussa. Minä juttelen sitten, kun näen ensimmäisen mainoksen. Oli se sitten ihana. Toivottavasti siitä ei tule kamalan kallis!