Polkupyöräilin (!) juuri palstalta kotiin. Reppu oli täynnä ruokaa;
uusia täysin valkoisia perunoita, tuoretta tilliä, kaksi keltaista ja
yksi vihreä kesäkurpitsa. En saanut kiinni yhtään mansikkarosvoa, mutta
söin ainaskiin puoli litraa mansikoita. Rosvopaisti on saamatta.
Kauneuteni on lumoavaa, hikinen paita, vielä hikisemmät rintareput,
mustat multaiset pyöräilysortsit, likainen huppari, itikan syömät
koivet. Tunnen oloni kovin miehekkääksi. Varmaan pitää käydä ennen
nukkumaan menoa tarkistamassa, kasvaako mulle munat.
Mutta nyt vaan ei jaksaisi mitään. Meillä asuva mies jäi vielä yhden
poikamieskerhon jäsenen kanssa leikkimään tulella sinne. Toivottavasti
se muistaa, että huomenna on koulupäivä. Minulle ei jää kuin herran
ylösrepiminen ja kahvin juottaminen, sitten menen takaisin nukkumaan.
Uni on aliarvostettu ajanviete.
Niska, selkä, jalat, ai ai ai. Kuolen. Mutta huominen ruokalista ei enää paljoa kaipaa. Ai äm tö män!
perjantai, 14. heinäkuu 2006