<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilinen seminaari ei vastannut odotuksiani. Tulen antamaan palautetta. Annan myös positiivista palautetta, jos se vain on mahdollista (ettei nyt kenelläkään vaan jää epäselväksi). Joutavaa lätinää ja itsestäänselvyyksiä. Ohjelma olisi sopinut ensimmäistä vuottaan hommeleita tekevälle tai juuri vastaavaa työtä tekemään siirretylle persoonalle, siinä ei ollut sitä syventävää otetta, jota minä tulin hakemaan.

 

Ja sitten osio, jossa on suurella karismalla ja tiedolla varustettu persoona. Tätä minä odotin. Huh. Paljon tuli toki sitä kokemuksen ja iän mukanaan tuomaa tietoa, paljon uutta, mutta siruina. Tuntui kuin luennoitsija olisi lillunut sellaisen "olen täydellinen, ettekä te koskaan tähän pääse" –pilven päällä, josta hän ei missään vaiheessa laskeutunut. Korkeintaan vähän haukkuakseen meitä, jotka olimme tulleet tilaisuuteen ilman jakkupukua. Tuli mieleeni yksi opinahjoni opettaja, joka melkoisen nopeasti ensitapaamisemme jälkeen totesi, etten ikinä tule saamaan töitä, ellen vaihda pukeutumistyyliäni tai asennettani. "You ain´t never gonna amount nothing." En koskaan vaihtanut kumpaakaan. Silti sain töitä ja olen arvostettu ammatissani. Huhhuh.

 

Sitten kun neljän punttuussa tuli taukojumppaa ja naminamiosuus, olin niin kypsä, että suoraan sanottuna pakenin paikalta. Menin kanta-asiakashalvennusta tarjoavaan liikkeeseen, ostin talvelliset pöksyt, työpaidan ja aluvaatekerran. Kaikesta kun on uupelo. Kerrankin sain jotain halvalla, koko setti vain 50 eeroa. Jos olisin jaksanut sovittaa enemmän ja talous olisi ollut paremmassa kunnossa, olisi kaupasta muutakin mukaan lähtenyt. Työ- ja vapaa-aikavaatetusta. Nyt on pakko keskittyä olennaiseen, työhön siis. Kotona voin kuljeskella vaikka verrareissa eikä kaupungille juurikaan ole asiaa. Ei vielä pitkään pitkään aikaan. Eikä kyllä ole kaipuukaan.

 

Onneksi tänään on tarjolla jotain viksumpaa. Jotain sellaisesta, jossa tiedän olevani hyvä ja jossa kannattaa olla hyvä. Jotain sellaista, jossa voi vain parantua, ja jossa harjoitus tekee mestarin. Jotain missä minun persoonani ei ole tiellä. Vastustan henkilökohtaista panosta, vaikka tiedänkin, että sillä tehdään paljon. Minä vaan en osaa olla lutuinen ja söpö. Tai jos olen, niin korkeintaan silloin kun sitä ei vaadita.