<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olipas jänskä viikonloppu. Perjantaina tuli harvinainen vieras, laskeskelimme ystäväni kanssa, että viimeksi hän on vieraillut meillä viime keväänä. Se oli silloin kun suunnittelimme MC Tattista. Jonka siis piti olla sienikerho. Niinpä se sienten kerääminen yhdessä jäi kesältä, oli taas kiireitä. Nyt kuitenkin maistelimme kesän tuotoksia, tattisuppilovahverolasagnea, joka oli ähkyhyvää. Sitä kannattaa tehdä toisenkin kerran. Lihansyöjämiehenikin ensimmäistä kertaa totesi, että sen kasvisruuan kanssa hän ei lihaa kaipaa, oli sen verran vahva ja voimakas pöperö.

 

Juomapuoli ruokailun jälkeen vähän venähti, menin nukkumaan lauantain puolella aamukahdeksalta. Sen nyt arvaa, ettei sen jälkeen kovin kummoisia enää voinut tehdä. Illalla vähän saunomista, lisää vieraita, tosin tällä kertaa ilman alkoholia.

 

Sunnuntaina kävimme anoppilassa pakollisen jouluvierailun. Onneksi pariskunta on matkustellut jo useampana vuonna etelän lämpöön jouluna, nytkin ovat kolme viikkoa. En kestäisi, jos minun pitäisi siellä viettää jouluni. On se sen verran eksoottista porukkaa. Ihan ruuista lähtien, ruokana nimittäin oli kinkkulohiperunalaatikkoa, siis HALOO, kuinka moni vääntää samaan loodaan lihaa ja kalaa? Persoonallinen tapaus kaikinpuolin tuo anoppini.

 

Sitten taivaasta alkoi sataa mannaa. No ei nyt ihan, ja ruualla on tämän asian kanssa tekemistä vain sen verran, että saan kiittää uudesta garderoobilisäyksestäni painonvartijoita. Yksi työkaverini on nimittäin laihtunut 15 kiloa ja päätti puhdistaa vaatekaappinsa. Sain niin paljon paitoja ja villatakkeja, että todennäköisesti en enää eläessäni tarvitse työvaatteita ostaa. Housut eivät valitettavasti käy, meillä kun on pituuseroa n. 20 senttiä. Minä olen se pidempi kaveri.

 

Aioin pitää omaehtoiset uffaffaa-päivät kavereideni kanssa. Siinä on nimittäin niin paljon vaatetta, että ei mahdu minunkaan hyllyihini kaikki. Ja niin hyvässä kunnossa, että tulee miettineeksi, onko niitä kaikkia edes keretty pitää. Mutta sellaista se on, jotkut tykkäävät shoppailusta ja ovat riittävän rikkaita, ettei tarvitse edes miettiä mitä hankkii. Tällä kertaa se koitui myös minun onnekseni.