<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Oi, aamun kirkas aurinkoinen! Voi tätä optimismin määrää! Unella on hämmästyttävä vaikutus ihmiseen. Määrällä ja laadulla (että siis näkee oikein uniakin). Sellainen positiivinen. Että minusta sitten on ihanaa, kun meillä asuva tekee yövuoroja! Saan ensimmäisen kerran suhteemme aikana levätä yömme rauhassa. Meillä asuva nimittäin heijaa, näkee unia ja kuljeskelee unissaan (selvin päinkin). Minä taas olen maailman herkkäunisin ihminen. Erittäin huono yhdistelmä. Ja meillä asuva sai minut jo suhteemme alussa huonon omatunnon valtaan, jos kapusin nukkumaan sohvalle tai lattialle. Ainoa hänen hyväksymänsä vaihtoehto oli, että käännyin sängyssä toisin päin. Ei se vaan auta, eivät auttaneet korvatulpatkaan.

 

Nyt odottelen intopiukalla, että joko tällä viikolla minuun otetaan yhteys ja saan asunnon. Eikä tuo nyt haittaa, vaikka joutuisin kuukauden odottelemaankin. On niin optimistinen olo. Pääasia, että hommelit ovat edistyneet, pääasia, että olen kertonut asiasta vanhemmilleni ja töissä, nyt en voi enää peruuttaa, vaikka meillä asuva yrittäisinkin päätäni kääntää. Se kun osaa sanoa kymmenen hyvää ja 20 kaunista, mikään niistä vain ei toteudu, se on nyt jo nähty. Valitettavasti.

 

Sitten kun ero on selvä, aion vielä haukkua tulevan ex-anoppini. Tai no ehkä en kuitenkaan, mutta ihana siitä on haaveilla. Pistäisin sen syyksi ainakin puolet meillä asuvan virheistä. Hah.

 

Ja nyt sitten töiden kimppuun. Ihanaa optimistijollaa vaan tellekin!