<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänä aamuna tappolistalle pääsi VR:n lähiliikenne. Miten h*lvetissä sitä muuten pääsee tuntemattomasta lähiöstä työpaikalleen kuin taksilla? Etenkin kun romua on mukana enemmän kuin laki sallii; käsilaukku, tietokonelaukku, häälahja yhdelle työkaverille ja matkatavarat. Onneksi junahenkilökunta pysyi piilossa sen jälkeen kun ilmoittivat, että kauko-ohjausjärjestelmässä on vika. Prkl. Laitanko laskun VR:lle?

Kylläpä syletti. Ja aamulenkkikin tuli tehtyä.

Unta riitti, vaikka joku meillä asuva kännikala korisikin sohvalla ja siirtyi joskus aamuyöllä korisemaan samaan sänkyyn. Hajusuodatin olisi aika kova sana. Voisiko joku kehitellä ja keksiä sellaisen? Eikä minua kiinnosta kuunnella katuvia rakkaudentunnustuksia kolmen aikaan aamulla. Oikeastaan minua ei kiinnosta kuunnella niitä enää lainkaan. Mutta siitähän minä olen aivan hiljaa, etten herätä nukahtavaa karhua.

Huvittavimpia ovat uusimmat syytökset. Minulla on kuulema suhde. Kun kysyin koska tapaan tätä suhdettani, vastaus oli perjantaisin. Olen kuulema kahtena perjantaina ollut poissa! Ensimmäisella kerralla olin polkkaajia tapaamassa (tätä meillä asuva tosin ei tiedä, koska paikalle oli tulossa miehiäkin, ei tullut mieleenkään kertoa asiasta hänelle) ja toisella kerralla työn puolesta tutustumassa yhteen kokouspaikkaan (kotona tosin olin jo klo 18 jälkeen, mutta sitähän ei lasketa). Eilen oikein lensin tapaamaan toiselle paikkakunnalle tätä rakastettuani, ja tänään sitten lähden hänen kanssaan rakkauslomalle aina torstaihin saakka! Repesin spontaaniin nauruun. Minähän VIHAAN koko miessukupuolta, romantillisessa merkityksessä. Työkavereina ja ystävinä vielä siedän.

Mustasukkaisuus ja takertuminen ovat surullisia lajeja. Ne kun lietsovat oikeastaan toisen ihmisen halua päästä irti. Minä ainakin olen jo aivan pitelemättömissä.