<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Taas tämä niin sanottu loma teki minusta väsyneemmän kuin normaalit työpäivät. Liian hektistä ja aktiivista toimintaa. Mutta aivot piristyvät kun sai tehdä kaikkea muuta mitä tavallisesti. Voisin minä Norjaankin muuttaa, ainakin etelään. Siellä oli todella kaunista ja ihan mukavan oloisia ihmisiä. Mutta pieniä ovat paikkakunnat, piirit varmaan samoin. Se saattaisi ahdistaa.

 

Pikkuveljen bisneksetkin sujuivat. Heille ei voi kuin toivottaa onnea, minä en moiseen ryhtyisi, en uskaltaisi, eikä riittäisi energia.

 

Univelkaa jäi edelleen. Ei sitä heti osaa kuitenkaan mennä nukkumaan. Meillä asuva mies ei saapunut samaan sänkyyn laisinkaan. Aamulla heräsi sohvalta, kun kömmin olohuoneeseen ja sammutin telkkarin, jossa pyöri jonkun dvd:n esittelyjakso, tietysti kovalla volyymilla. Varmaan naapurit taas rakastavat meitä. Kuten tähänkin saakka.

 

Onneksi ei ole kuin kaksi päivää töitä ennen viikonloppua. Minun on saatava nukuttua jossain vaiheessa pitkään ja hartaasti. Much work and no fun makes Satujatar a dull girl – ja kaikkihan sen tietävät mitä siitä seuraa. Tosin aion nyt sitten kiduttaa itseäni vielä lisää, illalla olen menossa TAAS yhteen työn puolesta tapahtumaan ja huomenna sama juttu. Mietin tosin huomisesta, että pitäisikö se jättää väliin. Nyt nimittäin himppasen ahdistaa.