<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Taas nuo juuttaat tekivät sen. Juuttaat ovat toiselta nimeltään työkavereitani. Täällä on taas minun selkäni takana pelattu ja otettu kaksi kesätyöntekijää. Toinen oli ihan suunnitelmissa, mutta tämä toinen onneton... Ovat sitten menneet ja ottaneet ”Tienaa tonnilaisen” vai mitä ne nyt sitten nykyään ovatkin?

 

Eilen aamulla nenäni eteen kiikutetaan sirpakka 15-vuotias, joka on intoa täynnä ja valmiina päivän puuhiin. Lähetettyäni lapsen palkanlaskentaan ja hakemaan kulkukorttia tiedustelen kollegoilta mitä vekaralla on tarkoitus teetättää. Vastaus meinasi taas aiheuttaa paskahalvauksen. ”Mitä? Eikö sinulla ole sille mitään tekemistä?” No ei todellakaan ole.

 

Lisätiedustelut selvittivät, että kahden viikon kesäkissan on tarkoitus olla apuna siivoamassa kaappeja. Aivan uskomattoman hieno idea, mutta silloin kaappien siivouttajien pitäisi olla mukana tekemässä raakatyötä ja lajittelua. Minä en heidän aivoituksiaan tunne. Arvata saattaa, ovatko he täällä. Eivät kolmeen päivään. Minun pitäisi nyt sitten keksiä jotain viihdyttävää tekemistä vielä kahdeksi päiväksi, kun nekin jutut mitä tuli mieleen, reipas kisu teki jo eilen.

 

Apuaaaa, ei saa ottaa kesäkissaa, jos ei ole siitä huolehtimassa, sama koskee myös kesätyöntekijää. Sillehän tulee aivan omituinen kuva työelämästä, jos minä joudun makuuttamaan sitä tuossa sohvalla tai laskettamaan sillä kopiopapereita... Tsiisus, kaikkeen tässä maailmassa joutuukin.