Tuli vain mieleen, että meitä uusavuttomia on varmaan maailmassa paljon. Ja kun nyt saisi sitä ilmaista pinaattia, eli nokkosta, niin ajattelin pari tapaa kertoa, miten sitä saa talvellakin.

Tarvitaan iso pakastin. No, ei oikeasti. Kerätään kamala kasa nokkosen alkuja (vedä vaan reilusti koko rehu, perata voit kotona, vaikka katsellen euroviisuja). Yleensä eivät pahasti polttele, mutta allerginen pitäköön käsineet kädessä. Itse keräilin sellaisen kaupan hedelmäpussin täyteen. Kotona kun perkasin varret pois, lopputulemana oli sihvilällinen vihreätä heinää.

Ensin huuhdellaan lehdet, ettei niissä vaan pölyä tai multaa ole. Kiehutetaan kattilallinen vettä, johon lisätään suolaa saman verran kuin pastankeitinveteen. Nokkossihvilähässäkkä tungetaan kiehuvaan veteen, harotaan haarukalla päältä, että kaikki varmasti saavat osansa, mutta ei minuuttia pidempään uiteta niitä. Tässä mitään rapuja olla keittämässä.

Sihvilä kylmän veden alle ja valumaan. Saa vähän rutatakin, että vesi varmasti poistuu. Jaa kylmä nokkoskakku noin jääpalan kokoisiin paloihin (käytä samoin kuin pinaattia). Ja sitten pakasta. Itse veivaan ne ihan vaan kelmun sisälle. Ei tässä mitään minigrip-pusseja tarvita (vaikka olisihan se hienoa).

Toinen tapa on sitten kuivaaminen. Onnistuu se ilman kuivaajaakin. Nipuiksi ja seinälle roikkumaan. Kunhan eivät kaikki ole yhdessä. Kuivatus vaatii elintilaa. Sitten riivot kuivat lehdet irti varsista (niissä on liikaa kuitua, ei toinne ruuaksi niitä laittaa) ja säilöt vaikka lasipurkkiin.

Nokkonen on diureetti. Älä liioittele. Saman takia se laskee myös verenpainetta ja auttaa kuulema reumaankin (sitä kun ei vielä ole, en osaa sanoa toimiiko). Nokkosvedellä voit sitten kiillottaa tukkaa, hoitaa hiuspohjaa ja tuhota kasvituholaisia. On se vaan hieno kasvi, vaikka kerätessä haisee ihan kuselle.