<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen varovaisesti ryhtynyt lukemaan. Sain loppuun John Irvingin Owen Meanyn. Olihan se ookoo kirja, mutta jotenkin loppu oli lässähdys. Ajattelin jotain suurempaa. Noh, ei aina voi voittaa.

 

Sen sijaan voitin hankkiessani toveri Hynysen kirjan Rakkaudella, Hynynen. Täällä minä nauraa kätkättelin itsekseni, itselleni ja muille. Hynysen kielessä paistaa karjalainen sananvääntö ja velmuilu. Se on osittain sukua savolaiselle sananrieskalle, jossa vastuu siirtyy melkoisen pikaisesti kuulijalle. On sitten aivan itsestään kiinni, ottaako itseensä vai osaako nauraa itselleen.

 

Sen verran vaikuttava läpyskä oli, että viime yönä yksi unistani käsitteli vastineen kirjoittamista hra Hynyselle. En sitä kuitenkaan tee, jostain syystä argumenttini eivät kestä päivänvaloa. Tai todellisuutta. Toisessa unessa olinkin sitten rakastunut. Taas. Kai se jotain paranemista kuvastaa. Hyvä niin.

 

Mutta olen minä melkoisen helppo. Rauhaa, unta, ruokaa ja hyviä kirjoja. Ehkä seuraa silloin tällöin, mutta sen saman erakon, joksi fiktiivinen Hynynen tunnustautuu, tunnistan itsessäni.