<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Pääkaupunkiseudulla asumisessa on puolensa, erityisesti rakastan etnokauppoja. Niistä saa edullisesti riisin, tempen, tofun ja mausteet. Ja paljon muutakin, mutta ei nyt siihen takerruta. Koska olen levittänyt tofun ilosanomaa kaikille tuntemilleni naisille (se kun tekee meille hyvää), saan nyt sitten kunnian huolehtia edullisen herkun toimituksista maakuntiin.

 

Huomenna lähden kohti itäistä Suomea mukanani kilo tofua ystävättärelleni. Tunnen itseni aivan trokariksi. Eilen kävin pikaisesti pistäytymässä Hämeentien varressa, tietenkin sen pahimman kaatosateen aikana. Katuin litimäräksi, mutta sain tarvitsemani. Ensi viikolla pitää pistäytyä siellä oikein ajan kanssa, minulla nimittäin aikaa on, kun aloitan toisen lomajaksoni.

 

Mietin, että pitäisikö viedä mukanaan paketti äiteellekin. Hänen luokseen majoitun pariksi päiväksi veljentyttäreni sunnuntaisen konfirmaatiojuhlan jälkeen. Uutiset vanhemmiltani olivat hyviä, he saivat myytyä asuntonsa, äitini sai ostettua uuden pienemmän, isäni pääsi asustelemaan palvelukotiin jo muutama kuukausi sitten koeluontoisesti, nyt siitäkin on tehty pysyvä järjestely. Olen onnellinen heidän molempien puolesta, etenkin äitini saa vihdoinkin tarvitsemaansa rauhaa. Vanhat ihmiset eivät taida enää avioeroa ottaa, mutta kahden asunnon järjestely helpottaa varmaan heidän elämäänsä kaikin puolin.

 

Mutta sitä ennen tapaan yhtä vanhimmista ystävättäristäni. Pääsen tutustumaan paremmin ei enää niin uuteen avopuolisoon. Luvassa on ainakin gourmet-ruokaa ja ehkä hivenen viininlipittelyäkin. Minua houkuttelee myös ystävättäreni vihjailu hyvistä sieniapajista. Luvassa mukava viikonloppu, mutta sitä ennen on jaksettava pari päivää näiden itseaiheutettujen vahinkojen, eli kollegojen kanssa.