<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Totesimme ystävän kanssa, että siitä on jo parisen kymmentä vuotta, kun pienessä pohjois-karjalalaisessa kylässä tapasimme. Paljon on vettä virrannut Lähtevässä, elämä koitellut ja me kokeilleet elämää. Siinä taas ilta meni, kokatessa, syödessä, juodessa, haastellessa, nauraessa ja vähän itkiessäkin. Sellaista ihan normaalia karjalaista sananrääkkäyksen juhlaa.

 

Neljän maissa saimme kuningasidean vielä laittaa viestin kolmannelle paikkakunnan lahjalle pääkaupunkiseudulla.

 

”Missä jatkot?”

”Mun sohvalla. Tuo viinaa.”

”Sinuun voi luottaa kun kylmä on yö. Terveiset X:ltä. :-D”

”Terveiset takas. TUO VIINAA!”

 

Kun tämäkään ei vielä saanut meihin liikettä, soi puhelin ja meitä kiivaasti kutsuttiin jatkoille (viinapullojen kanssa). Koska kello oli paljon ja viinaa enää vähän, katsoimme kuitenkin parhaaksi vain kälättää puhelimessa. Siinä jo sovittiin ihan oikeita uusia treffejä suuremmalla porukalla. Luvassa on ärreet kinkerit jossain vaiheessa.

 

Voi tätä iloa minkä ihminen saa ystävistä! Tirautanko onnenkyyneleen?