Olin eilen niin rättipoikki, että soitin vanhemmilleni, että saavumme vasta tänään. Hyvä ratkaisu, saimme saunoa ja levätä. Meillä asuva poti sekä moraalista että fyysistä krapulaa. Nukuin jo kahdeksan aikaan, mutta taas heräsin pariksi tunniksi yöllä. Sitten vielä toisen kerran, kun edellinen elämä yritti lähestyä neljän jälkeen puhelimella. En kokenut olevani seurustelukuntoinen, valmis tarjoamaan briljantteja neuvoja tai sielunhoitoa. Eikä siitä enää nykyään maksetakaan.

Ei varmaan kovin päivityksiä tule. Tai mistä sen tietää, jos yksin pääsee koneelle. Katellaan sitä sitten joskus ensi viikolla. Sitten minulla saattaa olla itselleni hyviä uutisia jopa taloudellisesti. Mutta siitäkin suu suppuun, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, eikä nyljetä karhua ennen kuin se on kaadettu.

Minä menen nyt kaatamaan kahvia termariin ja tekemään eväsvoileivät. Viidessä tunnissa voi tulla nälkä ja jano.