Koti se on huonompikin koti. Tuli taas viime yönä todistettua, kun saavuttuamme könysin lakanoiden väliin kahden maissa ja äsken heräsin. Tavarat pitäisi purkaa ja sitten ryhtyä käymään vaatekaappeja läpi vakavamielisesti.

Meillä asuvalla oli ilmiselvästi vieroitusoireita elokuvankatsomisesta. Hän katseli pari filmiä ennen kuin uni alkoi kiinnostamaan. Minä taas luin lomalla yhden kirjan ja aloittelin toista. Aika surkeata siihen nähden, miten aikaisemmassa elämässäni kuitenkin luin kirjan päivässä tai vähintään kahdessa.

Kukkien kastelija ei ole oikein ollut tehtäviensä tasalla. Parvekekasvit oli hoidettu, mutta sisäkukkaset olivat rutikuivia. Onneksi emme viipyneet viikkoa pidempään. Kasteluun värvätty meillä asuvan kaveri oli jo kiihkeästi seuraa vailla, sillä oli ilmiselvästi ollut häntä ikävä.

Eilen matkalla muuten törmäsimme käsitteeseen kaatosade. Onneksi vasta Lahden korkeudelta alkaen. Vettä tuli niin, että jopa ns. hyvät autot ajelivat max satasta. Ihan kuin olisimme olleet märän pilven sisällä täysillä olevan suihkun alla. Välillä tuntui niin kuin olisi ajellut joessa, jonka penkereet olivat hukassa. Onneksi minä en ajanut. Siitä ei olisi tullut mitään.