<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

On se kumma juttu. Sitten kun vielä töissä alkaa oikein pinna kiristymään, on pari kertaa käynyt jo niin, että silmistäni valuu vesi, vaikken omasta mielestäni itkekään. Pakkohan se on sitten mennä vessaan niistämään ja keräämään itsensä. Ihmisluonto on ihmeellinen.

 

Samaa ihmeellisyyttä on liikeellä talossa, jota kodiksi kutsutaan. Meillä asuva ihminen on alkanut siivota tavaroitaan inhimillisiin asetelmiin. Jopa kaksi vuotta paikallaan lojuneet kasat ovat siirtyneet. Samoin on kyselty poraa, jolla saisi hyllyn seinään. Miksi vaivautua, pohdin minä, kohta se hylly kuitenkin irroitetaan, että saan sen mukaani seuraavaan osoitteeseen.

 

Kaikki on rauhallista meillä kotona. Mutta silti ahdistaa.