<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Junamatkan varrella on montakin ostaria, yhden piha-alueen näen junan ikkunasta aamuisin. Pihassa on pyöreistä putkista tehty neliön muotoinen reilu metrin korkuinen kehikko, jota paikallinen työtävieroksuva ryhmä käyttää pystybaarina odotellessaan kauppojen ja lähiöbaarin aukeamista. Mikäs siinä on seisoskellessa ja nojaillessa, tähän asti ilmat ovat ryhmää suosineet.

 

Mietin vain, että jos porukka olisi häiriöksi (tai mene tiedä voihan se ollakin, kun en koko ajan ole seuraamassa, vain turvallisen välimatkan takaa), niin voisi kokeilla klassisen musiikin voimaa. Kuulema joissain kauppakeskuksissa ja virastoissa kokeillaan nuorisonkarkoituskeinona klassista musiikkia. Eivät jää kulmille notkumaan, kun pannaan Bach soimaan riittävän kovalla.

 

Outo juttu. Itse kun olen tuollaisen raskaamman nuorisomusiikin ystävä, vaikka alan täti-iässä ollakin, mutta kyllä minuun uppoaa klassinenkin musiikki. Se on ihanan rauhoittavaa tai energiaa tuovaa, riippuen säveltäjästä. Minut saisi karkoitettua parhaiten lauletulla klassisella, en kerta kaikkiaan edelleenkään löydä mitään kaunista klassisesti koulutetusta äänestä. Sopraanot kirkuvat ja bassoista ei tahdo saada tolkkua. Puhumattakaan kun ei edes yleensä ymmärrä mistä ne laulavat.

 

Pystybaarista taas tuli mieleen, että minä sitä olen ihan oikeasti menossa baariin näillä näkymin tänään. Nimittäin katsomaan että minkä näköisiä ne polkkaajat oikein livenä ovat. Multa menee siis neitseellisyys – tässäkin asiassa. Hui kauhea.