<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Seitsemän vuotta nuorempi pikkuveljeni täyttää tänään vuosia. Hui kauhistus, ja hyi olkoon, minne nämä vuodet katoavat? Puoliakaan ole kerennyt tekemään siitä mitä suunnitteli, mutta onneksi on tullut tielle paljon suunnittelematontakin. Juhlimme tapahtumaa lauantaina, mitä ihmettä hankin lahjaksi ihmiselle, jolla on huomattavasti paremmat taloudelliset mahdollisuudet tyydyttää kaikki halunsa? Tämä taisi olla retorinen kysymys, olen nimittäin hankkinut jo hänelle sienikirjan. Menköön metsään puolisonsa kanssa sen kaupankäynnin ja busineksen vastapainoksi. Ehkä hankin vielä jonkun lämmikepullonkin. Siitähän saa.

 

Minäkin saan vieraan kylään viikonloppuna. Luonnonvoiman kautta tutustuin yhteen hauskaan naisihmiseen, jonka luona vierailin kesällä ensimmäistä kertaa aivan yksin. Nyt jatkamme ystävyyttä. Se on muuten hieno laji. Joidenkin kanssa sitä onnistuu olemaan samalla aaltopituudella, sattui mitä sattui, tai oli sitten sattumatta. Vilkutuksia sinne tänne!!! Yksi tunnusmerkki oikealle ystävälle on keskusteluyhteyden säilyminen, oli sitten vuosi tai päivä kun viimeksi juttelimme, aina se vain tuntuu yhtä pakottomalta ja mukavalta.

 

Kolmas pohdituttava asia on sitten sellainen, josta nyt ei taas blogissaan pitäisi huudella. Mutta kun tätä purskahtelua varten blogi on alunperinkin perustettu. Minä nimittäin olen kokemassa jotain seksuaalista heräämistä. Hyvänen aika, tässähän ihan punastelee itsekseen toimistossa. Mietin vain päivänä muutamana mielessäni, että minkä ihmeen takia katselen itseäni nuorempia miehiä, sitten tajusin, miksi. Kaikki minun ikäiseni istuvat autoissaan Kehillä, kun taas nuoremmat käyttävät julkisia. Niinpä katselen heitä. Älkää nyt säikähtäkö, en koske kuitenkaan. Töissä en katsele, en ajattele enkä koskettele, kuormasta ei syödä. Ei silti, että täällä olisi mitään syötävääkään...