Törmäsin harvinaislaatuiseen ongelmaan. Sain työni puolesta joululahjan, joka on niin luksustavara, että suorastaan mietin, onko minulla juridinen oikeus vastaanottaa se. Onko minulla moraalinen oikeus käyttää sitä? Sain nimittäin Iittalan teräksisen puolimetrisen Aalto-vadin. Astia on kaunis kuin faan, eikä minulla ole vaikeuksia keksiä sille käyttöä, mutta silti mietityttää. Elämä on niin surkeassa jamassa, että mietin onko minulla oikeus tuntea iloa mistään. Surkuhupaisuuden huipentuma.

Mutta sitten jo tänä aamuna rangaistiin turhuuden markkinoiden pohtijaa, huomasin, että silmälasieni toinen nenätyyny on kadonnut. On siis mentävä optikolle, eikä sieltä nenätyynyä ilmaiseksi saa. Tietenkään. Sovin siis itseni kanssa, että vati on erittäin hyvä korvaus siitä, että maksan silmälasien korjauksen. Ja ainahan voin rahapulassa myydä vadin (niin kuin heti joulun jälkeen vai?).

Eipä tässä muuta. Lähden keittämään kahvia ja alan kaivella vaatteita kasaan pyykkivuoroa varten. Saako köyhällä olla kivaa vai vain puhdasta?