<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tytärpuoleni ei ole mikään tyhmä tyyppi, vaikka ärsyttävä hän osaa olla. Ainakin hän pohtii paljon elämää, huomattavasti enemmän kuin minä aikoinani. Tai ainakaan minä en pohtinut asioita ääneen, ainoastaan päiväkirjaani. Hän oli kysynyt äidiltään, millainen tämä oli ollut 16-vuotiaana, vastaus oli ollut, että hän oli ollut mielisairaalassa toipumassa bulimiasta. Minulta kysyttiin sama kysymys, hetken kun mietin, niin spontaanisti tokaisin, että taisin elää elämäni parasta aikaa.

 

Olin ollut sairaalloisen ujo vielä yläasteella, ja juuri alkanut kehittämään itseluottamusta, koska tajusin olevani älykäs ja sanavalmis. Minusta tuli lukiossa luokan klovni ja hauskuttaja, pelleilin tunnit läpeensä, mutta opettajatkaan eivät osanneet suuttua, koska vitsini eivät loukanneet ketään, sopivat yleensä opetettavaan aiheeseen ja kevensivät tunnelmaa. Olin saanut ensimmäiset ystäväni, joiden kanssa liftailimme ympäri Suomea, kesällä festareille ja talvella muille keikoille. Tutustuin hurjan paljon uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, punk oli uutta, kaikki olivat kavereita keskenään, maailmassa tuntui vallitsevan uskomaton solidaarisuus ja suvaitsevaisuus.

 

Äsken ryhdyin miettimään, että millaista elämää tytärpuoleni elää. Hän vasta alkaa selvitä kuohuvasta hormonihelvetistä eli teini-iästään, sukurasitteena hänellä on sekä äiti että isä, jotka molemmat ovat kärsineet jonkin sortin mielenterveysongelmista. Sen lisäksi tytöltä tuntuvat puuttuvan hyvät ystävät, kavereita hänellä kyllä riittää, mutta entiset jäivät sinne yläasteen alkuaikaan ja nämä nykyiset ovat hivenen häilyvää sakkia, välillä vastataan puhelimeen, välillä ei tahdota nähdä.

 

Sitten kun miettii, ettei pääkaupunkiseutu mitään maailman turvallisinta seutua ole asustaa, ei voi kuin vain toivoa parasta tytön elämän alulle. Toivottavasti hän ei joudu huonoille teille, vaan löytää paikkansa, rauhoittuu ja tasoittuu. Hyvät olisivat rakennusaineet, kunhan vain saisi palikat oikeaan järjestykseen.

 

Ja nyt menen tsekkauttamaan pääni, kun siitä hirviöstä huolta kannan...