<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Verenpaine taas pomppasi tänä aamuna kun kävelin talomme alakertaan. Jotkut p*rkeleen nilkit olivat käyneet sottaamassa ulko-oven lasit ja karmit typerillä ja idioottimaisilla nimikirjoitustuhruillaan. Jumalauta, jos joskus sopivassa tilanteessa riittävästi avuliaita ihmisiä mukanani saan ne aivoinvalidit kiinni itseteosta, voitte vain kuvitella minne ne tussit tungetaan.

 

Edelleen, graffiti on kaunis. Etenkin hyvin tehty graffiti. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että talon harmaassa kivijalassa olisi niitä vaikka ylt´ympäriinsä. Tag on typerä reviirinmerkkausjärjestelmä, josta on syytä päästä eroon pikaisesti, tai sitten vain kädet katki tekijöiltä. Ikkunoita ei ihmisen lapsi sotke! Ei ainakaan niin kauan kuin minä olen näkemässä. Suunnittelen kameravalvonnalla toteutettavaa imperiumin vastaiskua, taloa joka suihkuttelisi tuhraajien silmille sinappikaasua tai pernaruttobasilleja. Kuolema tuhraajille!

 

Töissä teen laittomuuksia. Minäkin. Kopion erään taloudellisen julkaisun kirjasta osia. Myyntimies on ollut ovela, kirjan sivut eivät ole A4 eivätkä A5 kokoisia, jokaisen joutuu kopioimaan erikseen. Mutta sehän vain sopii blondin aamutoimiksi paremmin kuin hyvin. Tästä on taas hyvä aloittaa. Tai jos ei hyvä, niin pakko ainakin.