<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olin aamuinfossa kaupungilla. Hyvät olivat eväät, aihekin oli asiallinen ja siitä tulee taatusti jossain vaiheessa ammatillista eloani olemaan hyötyä. Hyvä näin, koska mikään ei syletä niin kuin vaivautua tilaisuuteen ja joutua kuuntelemaan tuubaa. Vaikka sitten työajalla.

Tilaisuudesta poistuessani Helsinki näytti taas parhaat puolensa. Hiljaista, rauhallista, muutamia turisteja ja aikaisia shoppailijoita. Aurinko paistaa. Rautatientorin luistinradalla soi rauhallinen musiikki, pari lastentarharyhmää oli tullut pyörähtelemään kolhuttomalla jäällä. Vieressä oli alkamassa jäävestoksen tekonäytös. Iik, moottorisahoja, kirmasin äkkiä karkuun. Junan ikkunasta näkymät Töölönlahdelle ja Alppilaan olivat kuin sadusta.

(Olisipa ollut kiva jäädä kaupungille, vääntäytyä ensimmäiseen avoimeen pimeään baariin ja rempaista kunnon aamukänni. Miten tämä ajatus näin karkailee?) Nyt kannattaa nautiskella kauneusarvoista, huomenna kaikki lumi muuttuu sohjoksi ja ”liikenteessä kuolee jonkun teräsvartalo. Vieläkö meillä on kaljaa?” Juicekin osaa toivottaa hyvää huomenta, vaikkakin jo klo 03:30.