<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen tehnyt oikeita töitä koko aamupäivän. Yhdessä kiinteistöpäällikkömme kanssa raivasin paikan tyhjästä uudelle työntekijälle. Sitä ennen olin heittänyt hänet talokierrokselle yhdessä kollegansa kanssa. Tutustuvatpahan samalla. Sanotaanko, että en ihan tällaista maanantaiaamua tahdo toiste. Seuraavan kerran kun meille joku palkataan, otan sairaslomaa tai palkatonta vapaata. Sen verran kiukustuttaa. Näitä vaatteita ei voi kierrättää tuuletuksen ja vaatekaapin kautta, syytä laittaa suoraan pyykkikoriin, kun kotiin pääsee. Ja akka itse suihkuun.

 

Aikuiskoulutusasiaan! Meillä asuva mies on ollut tammikuusta saakka koulutuksessa. Aloittaessa hänelle luvattiin sitä sun tätä, kahta eri pääainetta, tukea ja turvaa. Tehtiin henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Ensimmäinen ainekokonaisuus sujui hyvin, mies ryhtyi motivoituneena opiskelemaan toista.

 

Kuinka ollakaan, toisen aineen ohjaaja olikin pikapuoliin eläkkeelle siirtyvä kääkkä, jonka pedagogiset taidot sisälsivät mm. huutoa ja karjumista, ellei opiskelija ei heti tajunnut mitä hän tarkoitti. Samoin vain edistyvät opiskelijat saivat lisäneuvoja, huonomin menestyvät jätettiin oman onnensa varaan. Ohjaaja oli poissa milloin sattui, jolloin paikalla piipahti joku muiden linjojen ohjaajista oman toimensa ohessa. Pari kaveria lensi ulos ihmeisen hatarin perustein, heidät pakotettiin suorittamaan näyttökoe, ennen kuin he olivat siihen välmiita. Ohjaaja sai siis syyn potkia epäonnisen aineksen pois silmistään.

 

Seurasin tätä kesän ajan, ehdotin erilaisia toimintatapoja, ehdotin valituksen tekemistä, mutta meillä asuva mies on kiltti, hän mietti, että ohjaaja jää piakkoin eläkkeelle ja kyllähän hän tulee sen ihmisen kanssa toimeen. Epäilin jo silloin pahinta. Ja tämän kuun alussa se sitten tapahtui, oli miehen vuoro joutua ohjaajan silmätikuksi. Eipä siinä paljon mitään auttanut, ohjaaja kiristi meillä asuvan miehen antamaan näyttökoetta ennen aikojaan uhkaamalla, että hän kertoisi työvoimaviranomaisille miehen olleen yki 30 (!) päivää poissa koulutuksesta. Kun meillä asuva mies yritti sanoa, että hänellä on kaikista poissaoloista lääkärintodistukset, jotka hän on näyttänyt muille paikalla olleille ohjaajille eikä niistä millään ilveellä kuukautta tullut, varsinainen kouluttaja totesi, etteivät ne ole päteviä kun hän ei niitä ole nähnyt.

 

Mies päätti luovuttaa, tuli siihen tulokseen, että jos hän saisi edes koulutustodistuksen, silläkin jo saisi töitä, mutta päätti todistuksen saatuaan kuitenkin vielä tavata linjajohtajan ja avata sanaisen arkkunsa. Hän keräsi kokoon kaikki sairaslomatodistuksensa, kertoi, että kouluttajan tarjoamassa harjoittelupaikassa käytettiin pimeätä työvoimaan, ettei hän ollut saanut harjoitteluajalta kilometrikorvauksia, vaikka ne oli hänelle luvattu, kertoi opetusmetodeista ja muista laiminlyönneistä.

 

Linjajohtaja pahoitteli ja sanoi hoitavansa asiaa eteenpäin. Hän totesi, että ohjaaja oli jäämässä eläkkeelle, mutta että asia käydään läpi hänen kanssaan. Torstaina kun meillä asuva mies oli käynyt tapaamassa työvoimatoimistovirkailijaansa, hän oli vain ihmetellyt, että kyseisestä oppilaitoksesta oli kuulema joku hysteerinen mies soittanut ja ladellut mitä ihmeellisimpiä ”faktoja” meillä asuvasta miehestä. Mies oli selvittänyt tilannetta, yhdessä olivat ihmetelleet koulutuksen tarjoajaa. Virkailija kuitenkin oli uskonut miehen selityksen.

 

Entä jos olisi käynyt toisin? Entä jos mies olisi minun usuttamanani alkanut taistella oikeiuksiensa puolesta ennen kuin oli saanut todistuksen? Hänellä olisi nyt karenssi päällä, meillä ei olisi sitäkään vähää hänen tulojaan, kun soskustakaan ei mitään olisi herunut. Ei olisi myöskään todistusta suoritetuista opinnoista eikä tietoakaan mistä seuraavat rahat saataisiin. Onni onnettomuudessa, ettei mies kuunnellut minua. Huono puoli on, että se hullu edelleen dominoi yhtä pääkaupunkiseudun aikuisammattioppilaitoksen tärkeimmistä linjoista. Olisiko hyviä neuvoja? Mitä kannattaisi tehdä?