<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

En osaa enää ottaa ”iloa irti” messuvierailuista. Nuorempana siellä oli kiva seikkailla, etsiä ja tutkia uusia vaihtoehtoja, natustella karkkeja, osallistua kilpailuihin ja muuten vaan katsella ihmisvilinää. Nykyään melkein sylettää ajatus, että pitää mennä ihmisjoukkoihin, jutella ne pakolliset yhteistyökumppaneiden kanssa, seurustella sivistyneesti.

 

Blue1:n ständillä pyöritin onnenpyörää ja voitin menolennon Lontooseen, Zürichiin, Berliiniin tai Varsovaan. Samalla ständillä oli tarjous paluumatkoista hintaan 50 – 65 euroa. Niin että jos joku on kiinnostunut, voi ottaa sähköpostilla yhteyttä, luovun siitä lahjakortista 20 eeron hintaan. En minä minnekään pääse, ei ole varaa hotelliin, elämiseen eikä muuhun tärpeelliseen. Lennot pitää varata tän kkn loppuun mennessä ja matkustaakin pitäisi maaliskuun loppuun mennessä. Winter vacation in Europe, anyone?

 

Iltatilaisuus nimekkäässä ravintolassa, se jolta odotin paljon, oli totaalinen floppi. Onnettomia nöttösiä, jotka loppuivat kesken, eikä lasejakaan täytetty riittävän taajaan. Pakenin kollegan kanssa pikaisesti pois paikalta. Niinpä olin kello hyvissä ajoin matkalla kotiin, mutta joku henkinen pahuus taas sai vallan, ja jolkkasin bussiin yhden vaatekaupan kautta. Löytyi viimeisestä halvennusmyyntiräkistä liivi ja paita. Työvaatteiksi oikein sopivia. Mutta silti meni rahaa. Ei olisi pitänyt.

 

Olen paha ja vielä tyhmäkin. Saunan takana on vielä tilaa.