...tänään meneväni uimaan, ennen kuin alan vääntämään piquenique-eväitä huomista varten. En sitten mennytkään. Volvo-raasu tipahti ison s-kaupan pihaan; ei ääntäkään. Pelastuspartio Bernand ja Bäärnänd (meillä asuva ja yksi viisikymppisistä) saapui apuun reilun puolen tunnin varoitusajalla. Moottorista oli irronnut täristyksessä joku piuha, se saatiin paikalleen ja ajelin kotiin.

Ja kun olen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kuningatar (liiottelu paistaa silmään), aikeenani oli tehdä kaksi annosta sienisalaaddia ja kaksi satsia sienipasteijoita. Apupoika - se Bernand - katosi vain ensin ruokkimaan puluja (ei kun ankanpoikia lammelle) ja sitten kuulema ehjäämään Bäärnandin televisiolinjaa. Eli kaljanjuontiin, hänellähän on vapaapäivä.

Mitäs tässä sitten, hikinen minä? Hikoilen lisää ja väännän omin pikkukätösin kaikki. Paitsi että pasteijoista tuli piirakka. Kokeilkaapa itse keittiössä veivata par er taikinaa pasteijoiksi. Kun sitä ennen olette pilkkoneet, vääntäneet ja kääntäneet. Ei onnistu, sanoo hän.

Ensimmäinen piraga on uunissa. Toinen odottelee tekoa. Jos minä huomenna olen seistöötväsyromu ja veivaan vaan alkoholia kitusiini, saavat piknikkaverit ymmärtää, että minulla on vaikea aikuisikä. Nyt kun olen vaikeasta lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisaikuisuudesta kai jo päässyt.