Kyllä se on yhtä saatanaa, ettei edes ruokataukoa saisi pitää. Puhelin soi ja onneton menin vastaamaan siihen. Toisessa päässä oli naapuriosaston rouva tärkeä myyntipäällikkö:

"No hei, oletko omalla paikallasi?"

"Olen syömässä. Voinko soittaa viidentoista minuutin päästä uudelleen?"

"Miten te kaikki voitte olla syömässä yhtä aikaa? Tiedätkö ketään, joka ei olisi?"

"Valitettavasti en ole ruokalassa, joten en näe tilannetta. Voin soittaa sinulle uudelleen 15 minuutin päästä". Tässä vaiheessa vitutuksen määrän kuuli jo äänestäni. Minä en ole heidän osastonsa työntekijöiden vartija. Ja syödä saan minäkin, perkele.

Äsken kun rouva tärkeälle soitin, keskus kertoi hänen kääntäneen puhelunsa heille, kun oli mennyt syömään. Tuollaisille sisäisille asiakkaille jää kohta luu vetävän käteen. Vai pitäiskö mennä ruokapöydän ääreen odottelemaan korkeassa polviasennossa, että milloin saan palvella? Turpiin, saatana, ainakin, jos ei koppihoitoa koko rahan edestä.