...tässä tapauksessa kai metsän tyttö. Kohta keittelen kahvia termariin, teen voileipiä, keitän muutaman kananmunan ja sitten herätän meillä asuvan. Lähdemme katsastamaan sieniapajia. Henkisesti tosin psyykkasimme itseämme eilen, että ei se harmita, vaikkei korvasieniä vielä löytyisikään. Mutta kun ovat niitä jo nettihaun perusteella muutkin löytäneet, Tampereen suunnalla, jopa P-Savossakin, niin miksi siis ei täällä?

Unta riitti reilu seitsemän tuntia. Voi onnea!

Edit 16:30 Ei näkynyt sieniä, ei Espoossa sen enempää kuin Helsingissäkään. Mutta tulipahan ulkoiltua, käveltyä useampi kilometri ja bongattua perhosia: sitruunaperhonen, neitoperho, suruvaippa ja valkea perhonen, joka todennäköisesti oli joku kaaliperhossukuun kuuluva kaveri. Sen lisäksi meillä asuva väitti nähneensä täpläpapurikon. Minä sitä en kerennyt näkemään.

Hiki tuli ja aika suuri osa suruista jäi metsään. On se vaan jännä paikka. Mielenterveydelle otollinen.