<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Näin unta, että olin yksi Noitasisaruksista. Olimme talomme ulkopuolella kadulla. Tuli hurja rajuilma, demoninen ilmiselvästi, kaksi muuta jäivät ulos, kun minä vein taloomme turvaan jonkun mummelin ja vanhemman miehen. Kaksi kadulle jäänyttä sisarusta joutuivat demonisen salamaniskun uhreiksi. Kauhea pamahdus, leimahdus,eikä heitä enää näkynyt.

 

Jostain syystä paljastui mahdollisuus hypätä uuteen ulottuvuuteen, mutta se piti tehdä välittömästi. Tilaisuus oli ainutlaatuinen. Muistan miettineeni, että niin paljon tahdon kumota tapahtuneen, ettei minuakaan, iänikuista pelkuria, hetkeäkään epäilyttänyt syöksyä aikajatkumorailoon.

 

Rinnakkaiselämässä olimme jälleen kadulla, mutta nyt osasin katsoa taivaalle, näin myrskyn nousun ja vein meidät kaikki sisälle. Vanhempi mies auttoi rouvankin ohjeideni mukaan. Kaikki pelastuivat, minut valtasi suunnaton kiitollisuus, kun näin meidät kaikki hengissä, vaikka ulkona riehui hirveä salamamyrsky.

 

Siinähän minä unessa pelastin itseni. Niin kai minä koen tehneeni, kun hyppäsin avioliitosta tuntemattomaan. Sain toisen mahdollisuuden pelastaa itseni kokonaiseksi. Alitajuntani kiittelee minua. (Minähän sanoin, olen unissaelelijä.)

 

Sauna oli mukava ja rentouttava. Luonnonvoima läksi jo töihin, minulle jää rauhallinen lauantai-ilta. Tällaista elämän kuuluu olla, ei tuskaa ja ahdistusta.