Jumangeedura. Ei löydy, ei. Rättejä on maailma pullollaan, mutta eihän patologinen ostamisen välttäjä osaa edes etsiä. Turvaudunkin siis niihin kaiken nähneisiin lillerilalleripöksyihin ja koetan jollain päällysosalla naamioida ne ihmisvaatteiksi. Mitäs lihotin itseni. Mitäs eivät edes Lorellalla tee vaatteita kaksimetrille. Tai edes lähes 180 senttisille. Pitäisi olla sama koko ja pituutta n. 10 senttiä vähemmän. Sitten kyllä lähtisi.

Voisiko joku lähteä minun puolestani? Prahaan siis.

Tympii ja ahdistaa.

Lorellassa oli muuten aivan ihana fuksianpunainen homohoukutin. Siis sellainen 80-luvulta karannut syväänuurrettu tekokuituriepale, joka maksoi 250. Siihen en lähde, mutta jos sellaisen olisin löytänyt kirpparilta (jonne en edes osaa mennä ja aikaakin on liian vähän ja ei siellä minun kokoisilleni mitään ole näin pienellä varoitusajalla), niin ehdottomasti olisin ottanut sen odottamaan vaikka aikaa parempaa. Ai miten monta kertaa sitä gaalajuhliin pääsee? No ainakin joka kymmenes vuosi, kuka siellä muka muistaa mitä sinulla on ollut päällä.

Minä en jaksa. Eikä kyllä tarvitsekaan. Nyt vaan itkettää, eikä hymyilytä yhtään.