<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Työmatka alkoi luonnon ihastelun merkeissä, loskaisen ruskea rusakko loikki tien yli jalkojen juuresta, ja sai allekirjoittaneelle reippaat rytmihäiriöt aikaan pelkästä säikähdyksestä. Mutta ovat ne mokomat nopeita, siinä ei kauan nokka, tai nöpönenä, tohissut kun elukka oli jo toisella puolen puistoa. Spiidi on niin sairaan nopee...

Sen lisäksi ilma on ihanan kostea. Voisin viettää loppuelämäni tällaisen kosteuspilven sisällä. Siinä pohjoismaisen punakka, hanakka ja tanakka ihoni lakkaisi rapsahtelemasta pieninä hiutaleina pois. Ja ehkä ihottumastakin pääsisi. Katsoin eilen aamuteeveestä atoopikkojen hoitoreissua Puerto Ricoon. Sellainen tekisi varmasti hyvää minunkin kätösilleni.

Uni oli viime yönä josssain muualla kuin meillä. Tai tuli se sitten vihdoin ja viimein, viimeisen kerran vilkaisin kelloa joskus puoli kahden aikaan. Taitaa olla joku stressin poikanen kiusaamassa pääparkaa. Mutta eipä huolta, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, kyllä ensi yönä nukuttaa.