<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Helsingin kaupunkikin sitten tarjosi minulle asuntoa, 2 h ja kk Talista, kalliimmalla kuin Pihliksen pilttuu (mutta ei se kallis ollut yleiseen vuokratasoon nähden sekään!). Olen päätynyt siihen, että kyllä minulle yksiö riittää, etenkin kun rahaa jää enemmän muuhun. Tekninen isännöitsijä ja asuntovirkailija käyvät kierroksen asunnossa 10.9. ja kuulema 12.9. minä voin sitten ottaa yhteyttä allekirjoitteluasioissa. Ja minähän otan. (Ettei nyt vaan jää kenellekään epäselväksi, en todellakaan ole jäämässä asumaan meillä asuvan kanssa. Prkl. Luulin, että se jo olisi ollut selvää pässinlihaa kaikille.)

 

Nukuin kuin tukki. Raskaasti ja unia näkemättä. Eiköhän uni maistu ensi yönäkin.

 

Huonekalut on jo ostettu. Ne odottelevat offiisin uumenissa pääsyä uuteen kotiin joskus kuun puolivälin jälkeen. Olen saanut monilta eri tahoilta avuntarjouksia, muuttoapua, huonekalutarjouksia ja muuta. Otan vastaan kaikki. Kiitos. Mutta niihin palaan myöhemmin ja yksityisesti.

 

Meillä asuvalle en aio muutosta kertoa ennen kuin olen saanut suurimman osan tavaroistani talteen. Aion minimoida riskin, vaikka hän nyt tietääkin, ettei meidän liitostamme enää ehjää saa. Jos pysyisivät edes tavarat ehjänä. Meillä kaikilla on tapamme reagoida ahdistukseen. Minun tapani on lakata puhumasta ja muuttaa pois.