Koska meillä otettiin (siis ei alkoholia) rauhallisesti lauantaina, päätimme katsoa yhdessä jonkun elokuvan. Telkkarista tuli vain jotain halloveenejä,  joita en uskalla katsoa ja jos pakotan itseni sellaiseen, näen taajaan reippaita toimintapitoisia painajaisia. Onneksi meillä asuva mies on jo aikaa sitten hokassut tämän, niinpä hänellä on jemmassa elokuvia, joita voimme katsoa yhdessä.

Tällä kertaa oli vuorossa The Royal Tenenbaums. Hauska, vähän haikea, mutta eläväinen elokuva. Täysin epätodelliset hahmot, joiden poukkoilua oli ilo katsella. Huomasin juuri, että Subteeveeltä tuleva sarja Arrested Development kuulema muistuttaa elokuvaa, pitää varmaan vilkaista, oli tuo sen verran eksentristä elämänmenoa.

Elokuvassa on muuten kaikin puolin miellyttävää musiikkia. Yhdessä kohtauksessa taustalla soi Eric Satien Gymnopedie no 1. Samainen sävelmä toimii aamuisin herättäjänäni. Ehkä on tutustuttava aiheeseen paremmin, se on nimittäin aamuisin rauhoittava kokemus.

Lääkityksenvaihto aiheuttaa (vähenevässä määrin) huimausta, huonoa oloa ja yleistä heikotusta. Ei tosiaan juurikaan tehnyt mieli pelehtiä alkoholin kanssa. Eiköhän huomenna ala olla jo elämä kohdallaan. Sivuoireisiin lääkitystä vaihtaessa saa tottua, ei se niin kamalaa ole, kun tietää olon tasoittuvan viikossa kahdessa ja muutenhan voin aivan mainiosti. Tietenkään seitsemän tunnin uni ei mitään pahaa tilanteelleni tehnyt.