<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ensin pitäisi tutkia ja sitten hutkia. Eilinen räyhäämiseni oli täysin asiatonta. Meillä asuvan miehen puhelimesta oli loppunut akku, kun hän oli niitä tärkeitä asioita hoitamassa. Sen lisäksi se vielä lastasi kuumia kiviä pääni päälle ja noin vain muina miehinä pesaisi pikkumatot. Minua nolotti.

Osaan minä anteeksi pyytää, mutta vaikeata se on, kun on tottunut olemaan aina oikeassa. Niin, olen just sitä ärsyttävää mallia, joka tietää kaiken paremmin kuin muut. Tuli hyvään rakoon tämä muistutus omasta erehtyväisyydestään.

Jos tiedätte sanonnan jumalallinen raivo, se kuvaa melkoisen hyvin sitä, mitä minulle tapahtuu, kun koen vääryyttä ja pahaa oloa. Onneksi en sinne viinakauppaan tai baariin eksynyt. Se tästä vielä olisi puuttunut, että olisin ilmestynyt residenssiimme tuhannen päissäni potien jumalallista räyhää. Huhhuh. Säästyivät rahat ja aivosolut. Ja naapureiden korvat.