<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Alkavat jo kaikki Itäisestä Suomesta kysellä, että koska tulemme. Vielä olisi viikko töitä, sitten asunnon siivous ja Volvo-raasun iskareiden vaihto ja nokka kohti pohjoista. Pääsemme majoittumaan vanhempieni viime kesänä hankkimalle siirtolapuutarhamökille. Se sijaitsee idyllisesti Kallaveden rannalla, luksuksena alueella on jopa oikea vessa! Saunakin sieltä kuulema löytyy. Sopii meille oikein hyvin, meillä asuva saa kalastella ja minä lueskella. Mikä sen mukavampaa.

Vaikka täällä blogissani kerronkin paljon surullisia asioita suhteestamme ja sen laadusta, pitää rehellisyyden nimissä myös muistaa meillä asuvan hyvät puolet. Selvin päin hän on mitä parhainta seuraa, mukava, avulias, kiltti, kiinnostunut uusista asioista. Hän tietää paljon luonnosta, kasveista ja eläimistä, eli on mitä mukavinta seuraa lomalle, jolla ei käytetä viinaa. Luvassa on myös toivon mukaan sieniretkiä. Haaveilen kantarellipaistoksista.

Mutta nyt on haaveilu syytä lopettaa ja ryhtyä tekemään hommeleita, niitä kun vielä riittää. Esihenkilökin ilmestyy toimistolle keskiviikkona, voimme vaihtaa vielä viimeiset kuulumiset, ennen kuin kirmailen lomalaitumelle. Jo sitä olen odottanutkin. On ollut henkisesti raskas vuosi, etenkin yksityiselämässäni.