<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ei vielä mitään tietoa asunnosta. Mutta eiväthän asiat voi päivässä ratketa? Vai tietävätkö ne, että meillä asuva jää heitteille, jos minä lähden? Minut pakotetaan hoitamaan häntä ja hänen asioitaan loppuelämäni!! Sitten on kyllä sama lyödä hanskat tiskiin samantien, en ala.

 

Sekin sylettää, että nyt pitäisi ilmoittautua iltalukioon, jos meinaa. Pyörivät vain pikkuisen toisenlaiset asiat päässä kuin venäjän opiskelun aloittaminen. Voisinkohan minä unohtaa sen ja sitten selitellä esihenkilölle kehityskeskustelussa, että silloin olivat taas pikkuisen eri hommelit mielessä? Vai enkö haluakaan opiskella? Se ei kyllä pidä paikkaansa. Nyt vain en tiedä, voinko vielä.

 

Eilen kävin pikaisesti lähimetsästä muutaman kantarellin, haperon ja löytyipä yksi tattikin. Taitavat lupaamani piknik-eväät saada ihan tuorettakin täytettä. Aion nimittäin tänään lähteä uudelleen metsään, oli miten kuuma tahansa. Siellä ei ainakaan kerkeä ajattelemaan turhia. Sitten kun tulee kotiin, on aivan valmis unille. Viime yönäkin nukuin taas 7 tuntia, ja se on paljon se!