Näin eilen illalla ketun elämäni toisen kerran. Kävin hakemassa Luonnonvoiman elokuvista puolen yön jälkeen ja Hartwall Areenan jälkeen ennen Shelliä säikähdin, että mikä koira tai iso kissa jolkottaa tien yli. Se oli KETTU.

Kun takaa ei tullut autoja, hiljensin ja pysähdyin, kettu katseli meitä tien vierestä ja me tihrustimme luonnonihmettä varmaan minuutin, ennen kuin herra kääntyi kannoillaan ja läksi kohti veturitalleja. Hyvkuntoiselta kaverilta se näytti. Tuuhea häntä ja solakka olemus. Ihanan kapea naama ja jotenkin viisaan näköiset silmät. Ketuilla onkin Pasilan seutuvilla paljon ruokaa, kun se saamarin kanihan on valloittanut jo puoli pääkaupunkiseutua.